5.12.2016

Asian tausta

Kuljetusliiketoimintaa harjoittanut A Oy oli 2.10.2012 asetettu konkurssiin 28.9.2012 vireille tulleesta hakemuksestaan. A Oy oli maksanut B Oy:lle luotollisista polttoaineostoista 2.7. ja 29.8.2012 välisenä aikana kuuden eri laskun perusteella yhteensä 209 936,67 euroa.

Kanne ja vastaus Hyvinkään käräjäoikeudessa

A Oy:n konkurssipesä (jäljempänä konkurssipesä) vaati kanteessaan, että A Oy:n B Oy:lle 2., 16. ja 31.7.2012 sekä 16., 17. ja 29.8.2012 tekemät maksut 48 775,81 euroa, 37 964,36 euroa, 36 512,77 euroa, 30 000 euroa, 10 466,23 euroa ja 46 217,50 euroa määrätään peräytymään ja että B Oy velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle maksujen määrät yhteensä 209 936,67 euroa viivästyskorkoineen. Maksujen määrä oli ollut pesän varoihin nähden huomattava eikä maksuja voitu pitää olosuhteisiin nähden tavanomaisina.

B Oy vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Maksujen määrä oli ollut sinänsä pesän varoihin nähden huomattava, mutta maksut olivat olosuhteet huomioon ottaen olleet tavanomaisia. Lisäksi maksuista ei ollut aiheutunut vahinkoa tai sen vaaraa muille velkojille.

Käräjäoikeuden tuomio 6.3.2015

Käräjäoikeus totesi, että maksujen yhteismäärä oli ollut 209 936,67 euroa. Konkurssipesän pesäluettelon mukaan pesän varat konkurssin alkaessa olivat olleet 340 772,26 euroa. Konkurssipesän mukaan tästä määrästä 100 000 euroa oli ollut saatavia, jotka olivat jääneet luottotappioksi. Konkurssipesän varojen todellinen arvo oli konkurssipesän käsityksen mukaan ollut noin 240 000 euroa. Käräjäoikeus katsoi, että maksujen yhteismäärä suhteessa konkurssipesän todellisiin varoihin oli ollut selvästi niin suuri, että määrää oli pidettävä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla huomattavana.

Käräjäoikeus katsoi, ettei kanteen kannalta ollut ratkaisevaa merkitystä sillä, olivatko ja miten B Oy:n saamat maksut tosiasiassa vaikuttaneet heikentävästi A Oy:n taloudelliseen asemaan tai muiden konkurssivelkojien etuun. Maksuja vastaavien suoritusten ohjautuminen takaisinsaantiaikana B Oy:lle sen sijasta, että A Oy olisi suorittanut vastaavalla määrällä myös muiden samassa asemassa olevien velkojiensa saatavia, oli joka tapauksessa ollut omiaan heikentämään muiden velkojien asemaa. Kanteen kannalta oli siten ratkaisevaa vain, voitiinko puheena olevia maksuja pitää olosuhteisiin nähden tavanomaisina.

Selostettuaan oikeuskirjallisuuden kannanottoja sekä Korkeimman oikeuden ratkaisuja maksujen tavanomaisuuden arvioinnista käräjäoikeus totesi seuraavan.

Maksujen pitämistä tavanomaisina puolsivat ne seikat, että maksuissa oli ollut kysymys A Oy:n kuljetusliiketoiminnan välttämättömiin kuluihin kuuluvasta polttoaineen ostamisesta, että ostoista aiheutuneiden luottovelkojen maksaminen oli ollut edellytyksenä liiketoiminnan jatkumiselle ja että maksujen suorittaminen ei ollut takaisinsaantiaikana olennaisilta osin poikennut osapuolten aikaisemmasta, siihen mennessä jo pitkään jatkuneesta liikesuhteesta ja maksukäytännöstä.

Maksujen tavanomaisuutta vastaan puhuivat puolestaan ne seikat, että maksut olivat koskeneet liiketoiminnan ostovelkoja eivätkä tyypillisiä juoksevia kuluja niiden tavallisimmassa merkityksessä ja että maksujen yhteismäärä oli ollut A Oy:n muihin velkoihin ja pesän varoihin nähden niin ilmeisen suuri, että maksujen suorittaminen oli ollut väistämättä omiaan heikentämään muiden velkojien asemaa konkurssissa ja vaarantamaan velkojien yhdenvertaisuutta. Toisaalta selvitystä ei ollut siitä, miten ja missä määrin A Oy olisi takaisinsaantiaikana suorittanut myös muiden velkojien saatavia, tai siitä, miten ja missä määrin muiden velkojien asema konkurssissa oli maksujen johdosta tosiasiassa heikentynyt.

Annettuaan vielä merkitystä B Oy:n vilpittömälle mielelle käräjäoikeus mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan katsoi, että seikat, jotka puolsivat maksujen pitämistä tavanomaisina, painoivat lopulta peräytymistä puoltavia seikkoja enemmän. Maksuja voitiin pitää A Oy:n toimintaan, osapuolten liikesuhteeseen ja näiden siinä noudattamaan maksukäytäntöön sekä asiassa selvitettyihin muihin olosuhteisiin nähden tavanomaisina.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tero Mikkola.

Perustelut

Asian tausta

1. A Oy oli harjoittanut rahtiliikennettä. Tässä kuljetusliiketoiminnassa sen pääasiallinen polttoaineen toimittaja oli ollut B Oy.

2. A Oy oli ostanut polttoainetta B Oy:ltä velaksi siten, että ostot oli maksettu luottokorteilla. Tässä luotollisessa kaupassa oli ollut 182 772 euron määräinen luottoraja, ja kaupan jatkuminen oli edellyttänyt aikaisempien luottokorttilaskujen maksamista luottorajan puitteissa. A Oy oli maksanut laskuja osin niihin merkittyinä eräpäivinä ja pääosin enimmillään muutaman viikon viiveellä eräpäivistä. Osapuolten välinen laskutus- ja maksukäytäntö oli jatkunut olennaisilta osin muuttumattomana A Oy:n konkurssiin asettamiseen asti, ja se oli vastannut myös sitä käytäntöä, jota noudatettiin yleisesti kuljetusalalla tapahtuvassa luotollisessa polttoaineen myynnissä. B Oy:lle oli jäänyt konkurssissa saatavaa A Oy:ltä 95 997,26 euroa.

Kysymyksenasettelu

3. Konkurssipesän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut luottokorttilaskuihin perustuneet maksut peräytettävissä konkurssipesään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla.

4. Asiassa on riidatonta, että maksut on maksettu säännöksessä tarkoitettuna aikana ja että ne ovat olleet määrältään huomattavia pesän varoihin nähden. Maksuja ei ole maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti.

5. Kysymys on siten ensisijaisesti siitä, ovatko maksut olleet olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisia. Tämän jälkeen kysymys voi B Oy:n vastauksessaan esittämän johdosta olla vielä siitä, onko maksuista aiheutunut vahinkoa konkurssivelkojille.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

6. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.

7. Hallituksen esityksessä takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi (HE 102/1990 vp s. 15 ja 56) on todettu, ettei yksiselitteisesti voida määritellä, milloin maksua voidaan pitää tavanomaisena. Tavanomaisuuden merkitys voi olla erilainen eri takaisinsaantiperusteiden osalta. Takaisinsaantilain 10 §:n säännöksestä kuitenkin selvästi ilmenee periaate, jonka mukaan vain objektiivisesti arvostellen epänormaalit maksut peräytyvät. Tavanomaisina voidaan yleensä pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja.

8. Korkein oikeus on useassa ratkaisussaan arvioinut, milloin maksua on takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidettävä tavanomaisena. Esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1997:174 ja 1998:55, joissa molemmissa oli kysymys konkurssivelallisen ennen konkurssia tavarantoimittajalleen suorittamista maksuista, Korkein oikeus kiinnitti huomiota osapuolten väliseen liikesuhteeseen ja olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Ensin mainitussa ratkaisussa KKO 1997:174 maksuja pidettiin tavanomaisina, kun niitä oli saadun selvityksen perusteella pidettävä normaaleina osapuolten väliseen kaupankäyntiin liittyvinä erääntyneitä maksuja koskevina suorituksina, jotka eivät olleet poikenneet aikaisemmin jo ennen takaisinsaantiaikaa vakiintuneesta maksukäytännöstä. Jälkimmäisessä ratkaisussa KKO 1998:55 Korkein oikeus edellä mainittujen seikkojen lisäksi kiinnitti huomiota siihen, että velkojan oli katsottava noudattaneen tavanomaisena pitämäänsä luottorajajärjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa oli annettu velalliselle vasta, kun entisiä velkoja oli lyhennetty. Maksut olivat lisäksi yleisesti viivästyneet 1 - 2 kuukautta, minkä vuoksi toteutunutta viivästymistä ei ollut pidettävä esteenä maksujen pitämiselle tavanomaisina. Kun maksut olivat kokonaisuutena arvioiden olleet osa tavanomaista liiketoimintaa, ei niitä määrätty peräytymään.

9. Ratkaisussa KKO 1997:68 oli kysymys tilanteesta, jossa velallinen oli maksanut oma-aloitteisesti tavarantoimittajan erääntyneet saatavat vähän ennen konkurssia tavaravaraston loppuunmyynnistä saamillaan varoilla. Korkein oikeus totesi, että maksun tavanomaisuus oli ratkaistava objektiivisin perustein ja siinä oli pidettävä lähtökohtana velkojien yhdenvertaisuutta. Tavanomaisina voitiin yleensä pitää erääntyneitä maksuja, jotka koskevat liikkeen juoksevia kuluja, kuten esimerkiksi vuokria, palkkoja ja veroja. Tällaisille maksuille oli tyypillistä, että ne olivat tarpeen yrityksen toiminnan jatkumiselle. Kun ratkaistavana olleessa tapauksessa maksut olivat olleet yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin, takaisinsaantivaatimus hyväksyttiin.

10. Ratkaisussa KKO 2011:24 oli puolestaan kysymys tilanteesta, jossa kirjakauppatoimintaa harjoittanut velallinen oli ostanut kirjankustantajalta kirjoja. Velallisen ollessa jo maksukyvytön osapuolet olivat siirtyneet noudattamaan liikesuhteessaan ehtoa, jonka mukaan kirjankustantaja toimitti uusia kirjoja velalliselle vain, jos velallinen lyhensi kirjankustantajan erääntynyttä saatavaa ensin uuden tilauksen yhdenkertaista ja sittemmin kahdenkertaista arvoa vastaavalla määrällä. Korkein oikeus katsoi, että siirtymisen uuteen maksu- ja toimituskäytäntöön voitiin olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Maksun perustuminen alan käytäntöön voi viitata maksun tavanomaisuuteen etenkin silloin, jos osapuolet olivat etukäteen nimenomaisesti sitoutuneet noudattamaan liikesuhteessaan alan käytäntöä. Hyväksyttävää ei kuitenkaan ollut, että eri toimialoille kehittyisivät omat maksu- ja toimituskäytäntönsä, jotka ehkä suuressakin määrin syrjäyttäisivät yleisten takaisinsaantisäännösten keskeisiä periaatteita, kuten velkojien yhdenvertaisen kohtelun. Maksut peräytettiin osaksi konkurssipesään.

11. Korkein oikeus toteaa yhteenvetonaan edellä esitetystä, ettei yksiselitteistä ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa määritelmää maksujen tavanomaisuudesta voida antaa. Kuitenkin lähtökohtaisesti vain sellaiset objektiivisesti arvioiden epätavanomaiset maksut, joiden voidaan olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin, peräytetään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla konkurssipesään. Maksujen tavanomaisuutta tuleekin arvioida ottamalla huomioon osapuolten välinen liikesuhde ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Kokonaisarvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi osapuolten välisessä liikesuhteessa ja kyseisellä alalla yleisesti noudatettuihin maksukäytäntöihin sekä siihen, kuinka tarpeellisia maksut ovat olleet ja kuinka välittömästi ne ovat liittyneet velallisen liiketoiminnan jatkamiseen. Merkitystä voidaan antaa myös sille, onko maksun saajaa suosittu muiden velkojien kustannuksella.

Maksujen tavanomaisuuden arviointi tässä asiassa

12. A Oy ja B Oy ovat olleet pitkäkestoisessa liikesuhteessa, jossa on noudatettu kuljetusalalla yleistä laskutus- ja maksukäytäntöä luotollisesta polttoaineen myynnistä. Uusien polttoaineostojen tekeminen on edellyttänyt aikaisempien luottokorttilaskujen maksamista luottorajan puitteissa, ja A Oy on maksanut laskut pääosin enimmillään muutaman viikon viiveellä eräpäivistä. Noudatettu laskutus- ja maksukäytäntö on pysynyt olennaisilta osin muuttumattomana A Oy:n konkurssiin asti.

13. A Oy:n harjoittama kuljetusliiketoiminta on perustunut ajoneuvojen käyttämiseen rahtiliikenteessä. Tätä liiketoimintaa ei ole voitu harjoittaa ilman polttoainetta. Polttoaineen toimittaja B Oy:n saamat maksut ovat siten välittömästi liittyneet A Oy:n päivittäiseen, normaaliin liiketoimintaan ja sen jatkamiseen. B Oy:n saamat maksut ovat kohdistuneet jo aikaisemmin syntyneeseen velkaan ainoastaan vahvistetun luottorajan puitteissa eikä luoton määrää ole pyritty olennaisesti vähentämään takaisinsaantiaikana, vaan lyhennyksiä vastaavalla määrällä on hankittu uutta polttoainetta. B Oy:lle on suoritusten jälkeenkin jäänyt konkurssissa saatavaa noin 100 000 euroa.

14. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että B Oy:n saamat maksut ovat kokonaisuutena arvioiden olleet osa A Oy:n tavanomaista liiketoimintaa eikä niillä ole osoitettu olevan yhteyttä A Oy:n maksukyvyttömyyteen ja sittemmin alkaneeseen konkurssiin. A Oy:n tekemät maksut B Oy:lle ovat siten olleet takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisia eivätkä ne ole peräytettävissä konkurssipesään.

15. Koska maksuja on pidettävä tavanomaisina, asiassa ei ole aihetta lausua enemmälti maksujen vahingollisuudesta konkurssivelkojien kannalta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Ari Kantor, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Kaisa Kuparinen.